Yötöitä ja työ-öitä

Mistä huomaa, että töissä on tylsää?
-Siitä, ettei keksi parempaakaan tekemistä kuin pistää blogi pystyyn ja kirjoittaa sitä keskellä yötä.

Itsellenihän en blogia perusta. Ei minulla ole itsestäni juuri mitään kerrottavaa. Jos jotain kerrottavaa kuitenkin sattuisi tulemaan, se todennäköisesti liittyisi tavalla tai toisella koiriini. Joten päätin omistaa tämän blogin suoraan koirilleni.

Aloitetaan Serasta. Serahan on super. ISO koira pienessä koossa. Tänäänkin agitreeneissä taas huomas, miten se oikein nautti siitä touhusta ja tekemisestä. Minähän en sitten tällä kertaa ollutkaan niin super. En vaan voi käsittää sitä valssausta. Liian monimutkaisia kuvioita mun aivokapasiteetilleni. Toisaalta, tänään olisi ollut ihan sama vaikka olisin tanssinut ripaskaa niiden esteiden välillä; Sera suurinpiirtein tiesi, minne sitä yritän käskeä ja antoi virheet anteeksi.

Devi kartutti taas eläinlääkärissäkäyntisaldoaan. Kai me kohta saadaan jotain bonuskuponkeja, kun ollaan niin ahkeria kävijöitä siellä. Tällä kertaa diagnoosina kynsivallin tulehdus. Saatiin kipupiikkiä, antibioottipiikkiä ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Hurtaton on huoleton? Jotain positiivista siinä reissussa sentään oli: Devi käyttäytyi mallikkaasti tohtorin huoneessa. Se malttoi pitää suunsa kiinni eikä ollut heti repeämässä liitoksistaan, kun hetkeen ei tapahtunutkaan mitään.

Ja sitten Touho Touhukas. Huomaan siinä päivä päivältä enemmän ja enemmän samoja piirteitä kuin Serassa - ja hyvä niin! Ollaan jo hieman harjoiteltu seisomista ja katsekontaktin ottamista leikin ohella, ja hyvin sujuu. Pupsi on taaitava:)

Kai sitä pitää töissä vielä 7 h jaksaa jotenkin valvoa, 5 tuntia sentään jo takana. Kohta voiton puolella!